Hukun

Jani Wickholm

Compositor: Não Disponível

Su hymyilet ja kysyt kuinka voin,
kuinka kohdelleet on vuodet kulkijaa.
No mit tss, kaikki toimii, ei syyt valittaa,
kyll teilt nilt poimii sielu kodikseen aina muiston muutaman.
Sua m usein mietin, sua tietenkin,
ei oo oikein ollu syyt unohtaa.
Mehn oltiin rakastavaiset, mit sit katumaan,
vhn liian erilaiset vain, ja kumpikin kai liian omillaan.
Ja m puhuin sulle aina siit kuinka kaunis oot,
kun s puhuit vryyksist maailman.
Ja kun m nn sut nyt,
taas samaan vanhaan ansaan ajaudun,
ja taas silmiisi sun m hukun.
S koitit olla mulle aikuinen,
jrjen ni, oljenkorsi viimeinen.
Mut m torjuin pelastuksen,
ihan niinkuin vielkin, mut m tajuun ajatuksen,
tapas sun olla ihminen.
Ja m puhuin sulle aina siit kuinka kaunis oot,
kun s puhuit vryyksist maailman.
Ja kun m nn sut nyt,
taas samaan vanhaan ansaan ajaudun,
ja taas silmiisi sun m hukun.
Ja m puhuin sulle aina siit kuinka kaunis oot,
kun s puhuit vryyksist maailman.
Ja kun m nn sut nyt,
taas samaan vanhaan ansaan ajaudun,
ja taas silmiisi sun m hukun.
Taas silmiisi sun m hukun.